Mekaanisella systeemillä markkinoiden voittaminen

Sijoittajat ovat aina metsästäneet yksinkertaista sijoitussysteemiä, jolla voisi voittaa markkinat. Ihmisluonteelle tyypillinen halu saada helposti ja nopeasti merkittävää taloudellista voittoa ei varmasti ole katoamassa kovin nopeasti.

Helpointa ja monien kohdalla kaikista järkevintä olisi pyrkiä saavuttamaan osakemarkkinoiden keskimääräinen tuotto indeksisijoittamisella. Varsinkin jos sijoittajalla ei ole mahdollisuutta tai haluja käyttää paljon aikaa ja vaivaa yksittäisten sijoituskohteiden analysointiin. Tässäkin sijoitustavassa on omat ansansa. Erityisesti, jos sijoittaa kerralla suuremman summan juuri silloin kun pörssi-indeksit sattuvat olemaan korkeimmillaan. Silloin keskimääräiseen historialliseen tuottoon pääsemiseksi voi vierähtää pidempikin aika (jopa kymmeniä vuosia).

Mutta jos edelleenkään kunnianhimo ei anna periksi ja halutaan voittaa markkinat, niin onko tarjolla yksinkertaisia ja helppoja vaihtoehtoja? Ihme ja kumma, mutta sijoitusmaailma tuntee muutamia todistetusti toimivia mekaanisia menetelmiä. Ilman mitään aikaa ja vaivaa eivät nekään toimi, mutta eivät toisaalta vaadi ammattimaista sijoittamiseen paneutumista. Niin ja tässä vaiheessa varmaan kuuluu todeta, että historiallinen menestys ei ole koskaan tae tulevaisuudesta.

 

  1. Tuunattu indeksisijoittaminen

Markkinoita seuraavan ja markkina-arvon mukaisesti painottuvan indeksin heikkous on, että siihen ostetaan markkina-arvoaan kasvattavia yrityksiä yleensä kalliilla ja vastaavasti myydään halventuneita ja markkina-arvoaan menettäneitä osakkeita halvemmalla. Eli juuri päinvastoin kuin viisaan sijoittajan yleensä pitäisi toimia.

Tämän ongelman voimme ratkaista yksinkertaisimmillaan sijoittamalla tasapainoindeksiin, jossa kaikilla indeksin muodostamilla osakkeilla on siinä sama painoarvo. Jos indeksissä on 100 osaketta, niin jokaisen osuus on 1 %. Historiallisesti tasapainoindeksi on tuottanut keskimäärin markkina-arvoindeksejä paremmin. Pääasiallisena syynä on, että indeksi ei painota kalleimpia yrityksiä, vaan pikemminkin myy hyvin tuottaneita ja ostaa heikommin tuottaneita osakkeita.

Tätäkin parempaan tuottoon indeksisijoittamisen avulla voidaan päästä sijoittamalla joitakin tunnetusti markkinat voittavia faktoreita seuraaviin indekseihin. Tässä kohtaa kannattaa valita ainoastaan sellaisten tekijöiden mukaan rakennettuja indeksejä, jotka todellakin ovat tutkitusti pitkällä aikavälillä (kymmeniä vuosia) voittaneet markkinat. Näitä voivat olla arvoindeksit (alhainen P/B, tai P/E -luku), osinkoindeksit (korkea osinkotuotto) tai pienyhtiöindeksit.

Indeksisijoittamiseen pääsee helpoimmin käsiksi indeksirahastojen ja ETF:n avulla.

 

  1. Net-net strategia

Ehkä ensimmäinen vieläkin toimiva mekaaninen sijoitusstrategia on Benjamin Grahamin kehittämä net-net menetelmä. Siinä osake ostetaan alle yhtiön realisointiarvon. Eli osake ostetaan halvemmalla kuin yrityksen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvo = lyhytaikaiset varallisuus miinus kaikki velat.

Menetelmä on tutkitusti tuottanut selvästi paremmin kuin keskimääriset markkinat 1930-luvultä tähän päivään asti (esim. http://www.valuewalk.com/2015/02/benjamin-graham-ncav-returns/ ja http://csinvesting.org/wp-content/uploads/2015/01/Benjamin-Graham-s-Net-Nets-Seventy-Five-Years-Old-and-Outperforming1.pdf)

Toimivan mekaanisen portfolion rakentaminen vaatii vähintään 20-30 osaketta, koska mukaan tulee vääjäämättä joitakin yrityksiä, jotka ovat syystä halpoja. Näiden kohdalla sijoittaja kokee tappioita ja pahimmillaan voi menettää koko sijoituksensa. Salkun ollessa riittävästi hajautettu parhaimmin kehittyvät osakkeet kompensoivat yleensä hyvin nämä tappiot.

Sijoitusmuodon haaste on löytää riittävä määrä kriteerit täyttäviä osakkeita – varsinkin jos pörssissä eletään vahvaa ja pitkää noususuhdannetta. Tällöin sijoittajalla pitää olla mahdollisuus etsiä kohteitaan useilta markkinoilta ympäri maailmaa. Toisinaan USA:n markkinat voivat riittää, mutta esimerkiksi viime vuosina parhaat osakkeet tähän menetelmään ovat löytyneet Japanista, Hong-Kongista ja Singaporesta.

 

  1. Joel Greenblattin Magic Formula

Joel Greenblatt esitteli Magic Formula menetelmän kirjassaan The Little Book that Beats the Market vuonna 2005. Hän halusi muodostaa yksinkertaisen sijoituskaavan, joka toimisi Warren Buffettin sijoitustyylin mukaan: ”osta hyvä yritys halvalla.”

Greenblatt etsi halpoja yrityksiä EBIT/EV perusteella eli liiketoiminnan tuloksen suhteella yritysarvoon ja hyviä yrityksiä sijoitetun pääoman tuoton (ROIC) mukaan. Yksinkertaisessa seulontakaavassa Greenblattin mukaan halpoja yhtiöitä voi etsiä myös P/E -luvun mukaan ja hyviä koko pääoman tuoton (ROA) mukaan.

Näiden kriteerin yhteistuloksen mukaisesti hankitaan 20-30 parasta yhtiötä. Näitä osakkeita omistetaan vuosi ja sen jälkeen hankitaan samojen kriteerien mukaan uudet osakkeet. Greenblattin tutkimusten mukaan tällä menetelmällä voitettiin vuosituotossa S&P indeksi vuosina 1988-2004 keskimäärin 18.5 %. Myöhemmissä tutkimuksissa ei yleensä ole päästy aivan vastaaviin tuloksiin, mutta niissäkin Magic Formula on ollut nimensä mukainen – eli voittanut markkinat.

Magic Formula strategia toimii todennäköisesti luotettavimmin suurilla markkinoilla kuten USA, Saksa tai Pohjoismaat yhdessä, jolloin löytyy riittävä määrä yrityksiä erottumaan edukseen menetelmän kriteereillä.

 

  1. Yritysostajan kerroin (Acquirer’s Multiple)

Sijoittaja ja sijoituskirjailija Tobias E. Carlisle esitti ensimmäisen kerran sijoittajan kertoimen kirjassaan Deep Value vuonna 2014. Hän tutki ja testasi Greenblattin Magic Formula menetelmää ja hämmästyksekseen totesi, että halpoja osakkeita hakeva yritysarvo jaettuna liiketuloksella (EBIT/EV käänteisluku) antoi yksinään paremman tuloksen kuin Magic Formula.

Eli mekaanisessa sijoitusmenetelmässä halpuus voittaa laadun ja halvalla valittujen osakkeiden tuottoa on haastavaa parantaa mekaanisilla laatukriteereillä. Muuten menetelmä toimii samalla tavalla kuin Magic Formula eli hankitaan 30 halvinta osaketta, pidetään niitä vuosi ja tehdään sama uudelleen. Quantpedian arvion mukaan systeemillä on mahdollisuus saavuttaa 17.56 % keskimääräinen vuosituotto.

Tobias E. Carlisle on kirjoittanut menetelmästään kirjan The Acquirer’s Multiple, 2017 ja menetelmällä on nettisivut, jolta löytyy screeneri osakkeiden valitsemiseksi USA:n markkinoilta ja muuta hyödyllistä tietoa.

 

Lopuksi

Miksi kaikki eivät sitten käytä yksinkertaisia ja melko vaivattomia mekaanisia sijoitusmenetelmiä, jos niillä kerran voittaa markkinat? Ehkä suurin syy on, että ne eivät toimi aina. Voi kulua useampiakin vuosia, kun menetelmien tuotto on markkinoita huonompi. Ylivoimaisesti suurimmalle osalle sijoittajista jo vuoden alituotto johtaa oman strategian tarkistukseen.

Toisinaan taas menetelmän valitsemat osakkeet ovat kerta kaikkiaan niin luotaantyöntäviä ja pelottavia, että sijoittaja ei niihin tohdi koskea. Myös suppeilla markkinoilla (vain Suomi) toimivalla sijoittajalla voi olla vaikeuksia löytää riittävä määrä kriteerien mukaisia sijoituskohteita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s