Portfolion rakentaminen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvemmista osakkeista

Karkeasti jaotellen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvempia osakkeita (net-net osakkeet) voi hankkia sijoitussalkkuun seuraavien pääperiaatteiden mukaisesti:

  1. Sijoittajan koko sijoitussalkku perustuu lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvempiin osakkeisiin
  2. Lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoa halvemmat osakkeet muodostavat merkittävän osan sijoittajan sijoitussalkusta
  3. Lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoa halvemmat osakkeet ovat pienenä lisämausteena sijoitussalkussa

Sijoitussalkun koostuessa pelkästään näistä syvästi aliarvostetuista net-net osakkeista, sijoittajan pitää pystyä toimimaan globaalisti useammalla markkinalla. Markkinoilta löydettävien ehdokasosakkeiden määrä ja laatu vaihtelevat voimakkaasti yleisen markkinatilanteen mukaan. Markkinahuipussa yksittäisen markkinan tarjonta voi kuivua lähes olemattomaksi (ehkä Yhdysvaltoja lukuun ottamatta) joidenkin vuosien ajaksi. Sijoittajalla pitää olla myös rohkeutta pitää käteisvaroja markkinakiihkon ollessa voimakkaimmillaan. Silloin yleensä net-net osakkeiden kattaus on suppeimmillaan ja laatu heikointa. Toisaalta laskumarkkinan jälkeen pitää olla rohkeutta laittaa kaikki peliin ja hyödyntää runsas tarjonta. Myös markkinoiden laaja seuranta ympäri maailmaa auttaa, koska usein jossain päin on paikallisia ongelmia, jotka aiheuttavat arvostustasojen putoamista ja luovat houkuttelevat markkinat lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvempia osakkeita etsiville.

Jos osa salkusta koostuu lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvemmista osakkeista, niin silloin voimme sanoa niillä olevan tukeva rooli portfoliossa. Tukeva rooli tarkoittaa kuitenkin riittävän suurta osuutta, jotta näiden net-net osakkeiden suuri tuotto-odotus antaa toivotun vaikutuksen sijoitussalkun kokonaistuotolle. Tällaisessa salkkurakenteessa sijoittajan tulee pitää tiukasti kiinni valitsemistaan laatukriteereistä. Silloin kun laadukkaita net-net osakkeita löytyy enemmän, niin ne muodostavat suuremman osan sijoitussalkusta ja vastaavasti tarjonnan huvetessa niiden osuus putoaa. Sijoittajille tulee helposti kiusaus väkisin löytää määrätty määrä näitä osakkeita salkkuihinsa oli aika mikä tahansa. Silloin helposti livetään valintakriteereistä, mikä voi kostautua heikompana tuottona.

Lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoa halvempien osakkeiden ollessa vain lisämausteena sijoitussalkussa, niitä kannattaa hankkia silloin kun niiden tarjonta on runsasta ja laatu parhaimmillaan. Tällaisessa salkkurakenteessa nämä net-net osakkeet voidaan jopa kokonaan unohtaa markkinoiden ollessa niitä vastaan ja kun osakkeita on hankala löytää. Jos sijoittaja toimii isoilla markkinoilla (USA, Eurooppa, Japani), niin hän voi keskittyä vain oman markkinansa tarjontaan. Laadukkaita lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoa halvempia osakkeita löytäessään pitää kuitenkin olla rohkeutta panostaa riittävästi, jotta vaikutus salkun kokonaistuottoon näkyisi.

 

Salkun hajauttaminen

Pääsääntöisesti lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoa halvempiin osakkeisiin sijoitettaessa pitää huolehtia riittävästä hajauttamisesta. Nämä net-net osakkeet toimivat nimenomaan ryhmänä – evät yksittäisenä osakkeena – antaen markkinoita selvästi korkeamman tuoton. Yksittäisen osakkeen kohdalla riskit ovat aina suuret. Väistämättä jotkut näistä alhaisesti arvostetuista osakkeista ovat hyvästä syystä halpoja. Jotkut yhtiöt ajautuvat konkurssiin tai menettävät pysyvästi suuren osan aikaisemmasta arvostaan. Näissä tapauksissa sijoittajat kokevat tappioita ja sijoitussalkun muiden net-net osakkeiden tuottojen pitää moninkertaisesti kompensoida nämä epäonnistujat.

Kuinka monta osaketta on riittävä tai sopiva hajautus? Tämä on vaikea kysymys. Siihen ei ole yhtä yksiselitteistä oikeaa vastausta. Viimekädessä sijoittajan on löydettävä omalle sijoitustyylilleen sopiva ja toimiva ratkaisu. Benjamin Grahamilla ja Walter Schlossilla saattoi olla yli sata suuresti aliarvostettua osaketta kerralla salkussaan. Sen sijaan nuori Warren Buffett, Peter Cundill ja Seth Klarman saattoivat sijoittaa vain muutamiin net-net osakkeisiin kerrallaan, jonkin määrätyn osakkeen ollessa monta kymmentä prosenttia salkun sisällöstä.

Yleisesti voidaan todeta, että alle kymmenen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvempaa osaketta salkussa on vähän ja sopii vain harvoille sijoittajille, jotka ovat tehneet todella perusteellisen analyysityön ja ovat hyvin varmoja valinnoistaan. Noin 10-30 osaketta on todennäköisesti sopivin määrä suurimmalle osalle sijoittajista. Tällöin yksittäinen epäonnistunut valinta ei aiheuta liian suurta lovea tuottoon ja toisaalta onnistuneiden valintojen vaikutus on riittävä nostamaan sijoitussalkun tuottoa. Enää harvoin, jos koskaan on mahdollista löytää sellaista määrää lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvempia osakkeita kun Ben Grahamin aikoina 1930-luvulla ja uudestaan 1950-luvulla. Myös useiden kymmenien osakkeiden ostamis- ja seuraamisprosessi voi olla turhan haastava ainakin yksittäiselle yksityissijoittajalle.

Mitä vähemmän osakkeita sijoittaja omistaa, sitä huolellisempi ja perusteellisempi tulee valintaprosessin olla. Silloin kaikista tärkeintä on välttää tappiot eli mahdolliset huonot ja liian riskiset sijoituskohteet. Vähillä osakkeilla toimiva sijoittaja valitsee vain kaikista laadukkaimpia lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoaan halvempia yhtiöitä. Hän malttaa pysyä poissa markkinoilta silloin kun kriteerit täyttäviä kohteita ei löydy. Globaali useampia markkinoita seuraava sijoitustyyli lisää myös valinnanvaraa ja mahdollisuuksia löytää osakkeista vain kaikista parhaimmat.

Toisaalta melko vähäisellä analyysityöllä ja selkeästi kvantitatiivisilla kriteereillä muutaman kymmenen osakkeen korin hankkimalla voi yltää erinomaisiin tuloksiin. Tällöin olennaista on osakkeita valittaessa riittävä turvamarginaali (alennus osakkeen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoon) sekä välttää riskisimmät kohteet. Tällöin F-Score (vähintään 5), Z-Score (ei alle 3) ja velkaantumisaste alle 20 % voivat auttaa valinnassa.

Liian suurta sijoitussalkun kiertonopeutta tulee välttää lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa halvempiin osakeisiin sijoitettaessa. Vaikka osakkeen valinta ja ostamistapahtuma ovat sijoittajan kannalta kaikista merkittävimmät, niin liian hätäistä myymistä pitää välttää viimeiseen asti. Näihin osakkeisiin sijoitettaessa on suuri kiusaus myydä ne liian nopeasti. Yleensä syynä on joko se, että osakkeen arvo lähtee nopeasti nousemaan ja tulee kiusaus kotiuttaa voitot vikkelästi tai sitten osakkeen kohdalla ei tapahdu juuri mitään – ehkä sen arvo jopa putoaa – ja sijoittaja turhautuu odottamiseen. Molemmissa tapauksissa lopputulos helposti jää huonommaksi kuin olisi mahdollista suuremmalla kärsivällisyydellä. Ensimmäisessä tapauksessa voitot liian aikaisin kotiuttamalla menetämme ehkä suurimman nousun, jota tarvitsemme huipputuloksiin päästäksemme. Toisessa tapauksessa kärsimättömyys estää tuloksen tekemisen, koska monet net-net osakkeet vaativat aikaa ennen kuin jotain positiivista tapahtuu.

Lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmä voittaa markkinat pitkässä juoksussa. Joskus on parempia aikoja ja joskus huonompia. Menetelmä ei anna joka vuosi samoja tuottoja ja joinakin vuosina se voi olla tappiollinen. Net-net menetelmä itsessään ei petä, vaan heikko lenkki on sijoittaja itse. Jos hän ei noudata tai pysty itse pysymään strategiassaan, niin tulokset voivat olla heikkoja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s