Graham – Dodd arvosijoittamisen ajatusmaailma

Yli 80-vuotta sitten Benjamin Graham ja David Dodd kirjoittivat klassikkoteoksensa ”Security Analysis”, josta on muodostunut tavallaan arvosijoittamisen ja arvosijoittajien ”raamattu.” Graham ja Dodd olivat oman aikansa suuria ajattelijoita, jotka halusivat muodostaa tosiasioille perustuvat järkevät raamit osakkeiden arvioimiselle. Viime vuosisadan alkupuolen pörssimarkkinat olivat vielä hyvin pitkälle villiä länttä, jossa sisäpiiritieto, spekulointi ja monet muut sen ajan kyseenalaiset menetelmät olivat valloillaan. Grahamin ja Doddin ajattomat kirjoitukset ovat toimineet erinomaisena oppaana ja karttana pörssiviidakon läpi puikkelehtiville sijoittajille tähän päivään asti. Vaikka Grahamin kirjoitusten yksittäiset yritysesimerkit ovat aikansa eläneitä, niin hänen oppinsa ovat ajattomia. Markkinat ovat vajaassa sadassa vuodessa kasvaneet valtavasti ja uusia sijoitusinstrumenttejä on keksitty joka vuosikymmenellä, kuitenkin Graham ja Doddin sijoitusanalyysi ja ohjeet ovat säilyneet edelleen uskomattoman käyttökelpoisina.

Arvosijoittamisessa on kyse tänä päivänä aivan samasta asiasta kuin Graham-Doddin aikana – eli arvopaperin hankkimisesta sen omaa arvoa halvemmalla. Usein käytetty esimerkki on ostaa 1 euro 50 sentillä. Halpojen arvopaperin ostaminen tarjoaa sijoittajalle Grahamin kuuluisan turvamarginaalin ”Margin of Safety.” Vaikka sijoituskohde olisikin perinpohjaisella fundamentaalisella analyysillä halvaksi todettu, niin turvamarginaali antaa suojaa markkinoiden yllättäviä heilahduksia, huonoa onnea, analyysien epätarkkuutta ja muita virheitä vastaan. Arvosijoittaminen on kattava investointifilosofia, joka perustuu tosiasioiden fundamentaaliseen analysointiin, riskien rajaamiseen ja markkinapsykologian vastustamiseen tavoitteena pitkän tähtäimen tulokset.

Joka päivä valtava määrä markkinatoimijoita tavoittelee mahdollisimman nopeaa menestystä. Grahamin ja Doddin filosofiassa tällainen toiminta on enemmän spekulaatiota kuin sijoittamista. Nämä markkinatoimijat pitävät osaketta usein vain paperina, jolla pyritään käymään nopeaa kauppaa voittojen saamiseksi. Osake ostetaan nopean arvonnousun toivossa välittämättä sen todellisesta arvosta. Tällainen markkinakäyttäytyminen – jossa ei juuri ajatella tappion vaaraa – on tyypillisintä nousumarkkinoiden aikana. Kun kaikki haluavat rikastua nopeasti, niin arvopaperien arvon tarkka analysointi ja riskien välttäminen unohtuu helposti.

Spekuloijien pyrkiessä nopeisiin voittoihin arvosijoittajat sen sijaan keskittyvät riskien karttamiseen ja tappioiden välttämiseen. Riskejä karttava sijoittaja ajattelee aina ennen mahdollisia voittoja tappioiden välttämistä. Arvosijoittajalle mahdollisen tappion tuska on suurempi kuin ilo saman suuruisesta voitosta. Tämä on kieltämättä ihmisluonteelle tyypillistä, mutta silti niin monet markkinoilla toimivat unohtavat sen markkinahumun viedessä voiton.

Sijoittaessaan osakkeisiin arvosijoittajat kokevat olevansa yrityksen osaomistajia. Tällöin sijoittajat pääsevät osalliseksi yhtiön pitkäaikaisesta kyvystä tuottaa voittoa omistajilleen. Tämä ajattelutapa on arvosijoittamisen ytimessä. Grahamin ja Doddin filosofiassa osakemarkkinat nähdään mahdollisuuksien tarjoajana. Ehkä suurimman osan ajasta arvopaperit ovat jokseenkin oikein arvostettuja – mutta ei aina. Lyhyellä tähtäimellä markkinat voivat olla hyvinkin tehottomat luoden suuren eron arvopaperin markkinahinnan ja todellisen arvon välille. Yllättävät tapahtumat, epävarmuus ja sijoittajien joukkotoiminta voivat aiheuttaa ylireagointeja suuntaan jos toiseen. Tämä tarjoaa valppaalle itsenäisiä arvioita tekevälle arvosijoittajalle mahdollisuuksia ostaa halvalla ja toisinaan myydä kalliilla. Monet arvopaperit ovat yhdellä hinnalla erittäin hyviä sijoituskohteita ja toisella hinnalla taas eivät sitä ole.

Periaatteessa kuka tahansa voi olla arvosijoittaja, mutta menestyäkseen pitkällä aikavälillä sijoittajalta vaaditaan tiettyjä luonteenpiirteitä kuten, kärsivällisyyttä, kurinalaisuutta ja riskien välttämistä. Usein käy niin, että arvosijoittamisen ideologia uppoaa sijoittajaan joko saman tien tai sitten ei ollenkaan. Sen sijaan arvosijoittamisen periaatteita ei pysty soveltamaan mihin tahansa kohteeseen. Jotta pystyisi arvioimaan arvosijoittamisessa niin olennaisen kohteen todellisen arvon, niin kohteella pitää olla fundamentaalisesti todettavissa olevaa varallisuutta tai sen pitää tuottaa omistajilleen kassavirtaa. Näin ei ole esimerkiksi raaka-aineiden, taiteen tai viinien kohdalla. Niiden arvo perustuu pelkästään siihen mitä muut ovat niistä kulloinkin valmiita maksamaan – henkisiä tai nautinta-arvoja unohtamatta.

Grahan ja Doddin ajattomat sijoitusperiaatteet

Graham ja Doddin sijoitusfilosofian ehkä suurin vahvuus on sen ajattomuus. Arvosijoittajat sukupolvesta seuraavaan ovat pystyneet hyödyntämään heidän metodejaan jokapäiväisessä työssään. Markkinat ovat kasvaneet ja muuttuneet täysin globaaleiksi viimeisen vuosisadan aikana, mutta silti samat lainalaisuudet pätevät myös tänään. Graham ja Doddin filosofia kypsyi suuren laman aikana 1930-luvun Yhdysvalloissa.  Sen jälkeen markkinat ovat liikkuneet säännöllisen epäsäännöllisesti niin ylä- kuin alamäkeenkin. Markkinoiden kriisivaiheet ovat seuranneet säännöllisesti toisiaan. Suuren laman jälkeen heti 1937-1938 koettiin uusi taantuma. 1962 markkinoita koetteli ”Flash Crash” -nimellä tunnettu syöksy. Bretton Woods systeemin kaaduttua ja öljykriisin puhjettua markkinat vajosivat tammikuusta 1973 joulukuuhun 1974 yli 40 %. Lokakuussa 1987 iski ”Musta maanantai” ja markkinat ympäri maailmaa tippuivat yhdessä päivässä yli 20 %. 2000-luvun alussa puhkesi valtaisa teknologia kupla ja 2008 finanssikriisi syöksi koko maailman talouden sekasortoon. Näistä kaikista katastrofeista huolimatta osakemarkkinoiden pääsuunta on ollut vankasti koko ajan ylöspäin. Grahamin ja Doddin arvosijoittamisen periaatteet ovat kuitenkin toimineet kaikilla markkinoilla. Graham ja Doddin järkevillä ohjeilla ja ajattelutavalla sijoittajat ovat pystyneet hyödyntämään pitkällä aikavälillä myös edellä mainittuja markkinaturbulensseja.

Jo Graham ja Dodd aikanaan havaitsivat, että sijoittaminen on vähintään yhtä paljon taidetta kuin tiedettä. Kaikkia yrityksen arvoon vaikuttavia tekijöitä ei aina välttämättä löydy suoraan yrityksen talousluvuista. Numeroita analysoidessa kriittisyys ja oma harkinta ovat aina paikallaan. Kaikkia myyntisaamisia ei ehkä pysytä keräämään tai vaihto-omaisuus vanhenee varastoissa. Kaikkia velkoja ja vastuita ei aina löydy suoraan numeroista. Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet voivat olla taseessa yli- tai aliarvostettuna. Puhumattakaan aineettomista varoista ja osaamisesta, jonka arvottaminen on hyvin haastavaa. Siksi yrityksen todellista arvoa on mahdoton arvioida yksiselitteisesti täysin tarkasti. Tulos on aina hinnan jonkin näköinen vaihteluväli. Sijoittajan on parempi olla suurin piirtein oikeassa, kuin täsmällisesti täysin väärässä. Koska arvioon vaikuttaa aina myös jonkin verran tulevat tapahtumat, niin siihen liittyy aina epävarmuutta ja riskiä. Kuitenkin sijoittajalla, joka noudattaa Graham ja Doddin periaatteita ja analysoi huolellisesti sijoituskohteensa, on hyvä mahdollisuus voittaa markkinat. Parhaatkaan arvosijoittajat eivät voi tietää – eikä heidän tarvitsekaan – sijoituskohteestaan kaikkea. Kuitenkin sinnikkäällä, kärsivällisellä ja kurinalaisella työskentelytavalla on jo vuosikausia saavutettu keskimääräistä parempia tuloksia.

Arvosijoittajan markkinat

Ihmisluontoon kuuluu halu olla mukana menestyksessä. Se on hyvin luonnollista ja inhimillistä, mutta sijoittamisessa ei aina kaikkein tehokkainta. Sijoittajat, ihmisiä kun ovat, ostavat pörssissä mielellään hintaansa kohottaneita osakkeita. Tämä johtaa helposti siihen, mistä Graham on aina varoittanut, että kasvuosakkeita lopulta ostetaan hinnalla millä hyvänsä. Se ei ole pitkällä tähtäimellä toimiva strategia. Arvosijoittajalle osakkeen todellinen arvo pitää olla maksettua hintaa suurempi. Tämä johtaa usein siihen, että parhaimmat sijoituskohteet löytyvät arvopapereiden joukosta, joiden hinta on merkittävästi pörssissä laskenut. Tämä on vähän perusluontomme vastaista, koska ihminen helposti ekstrapoloi ja kuvittelee vallitsevan trendin jatkuvan aina pitkälle tulevaisuuteen. Sijoittamisessa tämä ei useinkaan ole totta, vaan suurimmaksi osaksi arvopapereiden arvo palautuu kohti niiden keskimääräistä arvoaan. Erityisen haastavaa tämä on laskukaudella kun sijoittaja ostaa selvästi halventunutta osaketta, mutta hetken päästä sen hinta halpenee vielä huomattavasti. Tällöin voi iskeä helposti paniikki ja halu myydä, kun vielä jotain voi saada takaisin. Kuitenkin, jos yrityksen Graham-Doddin arvoanalyysin mukaiset fundamentit ovat samat kuin aiemmin, niin nyt onkin entistä parempi ostopaikka ja arvosijoittajan tilinteon paikka.

Koska markkinat ovat arvaamattomat pitäisi sijoittajan muistaa aina riittävä turvamarginaali. Eli sijoituskohde tulee ostaa silloin kun sen todellinen arvo on riittävästi alle markkinahinnan. Mikä on riittävästi, vaihtelee tapauskohtaisesti. Graham itse käytti usein 2/3 osan marginaalia todelliseen arvoon. Sijoituskohteen riskisyys, sen arvon määrittämisen luotettavuus, yleinen markkinatilanne ja muut mahdolliset asiat vaikuttavat tapauskohtaisesti. Kuitenkin riittävä turvamarginaali antaa sijoittajalle mahdollisuuden olla jossakin asiassa hieman väärässä ja silti saavuttaa hyvä lopputulos. Turvamarginaali nostaa myös tuottomahdollisuutta antaen aliarvostustasolle riittävän suuren välin nousta todelliseen arvoonsa.

Koska arvosijoittaminen on ollut jo kauan tunnettua, niin se on tänä päivänä myös laajalle levinnyttä. Grahamin ja Doddin oppeihin on tutustuttu Amerikan lisäksi Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa – lähes joka puolella, missä analyyttinen sijoitustoiminta on herättänyt kiinnostusta. Vaikka arvosijoittajia on nykyään paljon, niin he eivät ole samanlaisia, eivätkä toimi samalla tavalla. Osa luottaa kvantitatiivisiin menetelmiin etsiessään voimakkaasti aliarvostettuja osakkeita, toiset etsivät monimutkaisia sijoituskohteita, joista voivat löytää arvostusvirheitä. Monet pyrkivät löytämään lievästi aliarvostettuja loistavia yrityksiä pitkän ajan korkoa korolle sijoituksiksi. Toiset luottavat, että heidän paras osaamisympäristö on vain kotimarkkinat kun taas toiset näkevät globaalin hajauttamisen antavan laajimman mahdollisuuden aliarvostettujen kohteiden löytämiselle. Useat pienemmät arvosijoittajat löytävät parhaat metsästyspaikat markkinoiden kaikkein pienimpien ja vähiten analysoitujen yhtiöiden joukosta. Sitä vastoin suuret pelurit voivat toimia aggressiivisina aktivisteina hankkimalla sijoituskohteestaan niin suuren osuuden, että voivat vaikuttaa aliarvostetun yrityksen toimintaan. Toiset spesialisoituvat erikoistilanteisiin, kuten yritysten jakautumisiin, uudelleen järjestelyihin tai konkurssitapauksiin sekä arbitraasitilanteisiin. Aivan oma ryhmänsä ovat vielä lyhyeksi myyjät, jotka hyvin perusteellisten analyysien jälkeen uskovat yliarvostetun ja ehkä vaikeuksiin joutuneet yrityksen arvon putoavan markkinoilla.

Ammattisijoittajien joukossa on valtava määrä arvosijoittajia. Rahastojen, säätiöiden, vakuutusyhtiöiden ja sijoitusyritysten kautta on sijoitettu valtava määrä institutionaalisia varoja maailman laajuisesti arvopohjaisen sijoitusperiaatteen mukaisesti. Kun arvosijoittaminen on näin laaja-alaista, niin voimme kysyä, onko sen avulla enää mahdollista voittaa markkinoita? Uskaltaisin vastata, että mahdollisuudet ovat edelleen vähintäänkin hyvät monesta syystä. Ensinnäkin edelleen suurin osa markkinatoimijoista ei ole arvosijoittamiseen suuntautuneita. Suurin osa ammattilaisista etsii edelleenkin arvopaperien kasvutekijöitä ja nousumarkkinatrendiä. He keskittyvät pääasiassa kasvaviin tuloksiin ja nouseviin pörssikursseihin. Samanaikaisesti indeksisijoittaminen ja tietokonepohjainen kaupankäynti ovat lisääntyneet valtavasti. Aina kun syntyy kilpailua ilman perusteellista analyysiä, niin se antaa itsenäisesti ajattelevalle arvosijoittajalle mahdollisuuden.

Valtavan kilpailun takia monet ammattilaiset joutuvat toimimaan hyvin lyhytjänteisesti. Tuloksia mitataan todella lyhyeltä ajalta. Vuosineljännes tuntuu tänä päivänä olevan jo pitkä aika. Jos jäät jälkeen vertailuryhmästäsi, niin sijoittajat vetävät rahansa pois ja työpaikkasi salkunhoitajana on vaarassa. Tämä johtaa helposti siihen, että ei uskalleta ottaa itsenäisiä valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Mieluummin ollaan kaikkien muiden kanssa samanaikaisesti väärässä, kuin uskalletaan ottaa riski olla yksin oikeassa. Tämä johtaa helposti indeksien peesaamiseen ja keinotekoiseen ”salkun siivoamiseen” juuri ennen tulosjulkaisuja. Kaiken lisäksi monet säännöt ja rajoitukset kahlitsevat suurelta osin ammattimaista varainhoitoa. Tämä antaa piensijoittajalle ja yksityissijoittajalle etulyöntiaseman. Kärsivällinen arvosijoittaja tietää, että parinkin vuoden alisuoritus palkitaan pitkällä aikavälillä, kunhan fundamentaalit ovat kohdillaan.

Aliarvostettuja sijoitusmahdollisuuksia löytyy aina niitä etsivälle. Toisinaan enempi ja toisinaan vähempi. Markkinatrendit vaihtelevat säännöllisen epäsäännöllisesti ja tulevat tarjoamaan jo sitäkin kautta hyvinkin erilaisia arvostustasoja niitä kärsivällisesti etsivälle. Vaikka sijoitusmaailma tiedon ja tekniikan kautta on omalla tavallaan pienentynyt, niin se on myös globaalisti laajentunut tuoden yksittäisellekin sijoittajalle mahdollisuuden toimia lähes missä tahansa. Eri markkinoilla tapahtuu hyvin paljon eri aikaisia asioita, jotka tarjoavat globaalisti toimivalle arvosijoittajalle lähes loputtomasti mahdollisuuksia. Myös yksittäisillä markkinoilla eri yritykset elävät omaa elämäänsä yleisestä markkinatrendistä huolimatta. Samoin suuri institutionaalinen raha ja kiinnostus kohdistuu vain osaan markkinoita ja monet pienet firmat ja sijoituskohteet jäävät kokonaan huomioitta ja analysoimatta. Sijoitusinstrumenttien kasvanut määrä tarjoaa aliarvostusta etsivälle sijoittajalle erilaisia poikkeustilanne mahdollisuuksia, jotka voivat toisinaan olla aivan jotain muuta kuin perinteisiä osakkeita. Arvosijoittamiseen kuuluu aina myös kärsivällisyys. Joskus pitää olla malttia istua kassassa polttavan käteisen päällä. Jos sijoituskohteita ei heti löydy, niin sijoittajan ei pidä liikaa höllentää kriteereitään, vaan odottaa ja jaksaa tehdä kärsivällistä analyysityötä Graham-Doddin ohjeiden pohjalta.

Graham-Dodd periaatteet mukautuvat maailman muuttuessa

Maailma on muuttunut paljon siitä, kun Graham ja Dodd ensimmäisen kerran julkaisivat arvosijoittamisen periaatteet. Silloin ei ollut tietotekniikkaa, ohjelmistoja tai matkapuhelimia myyviä yrityksiä. Puhumattakaan satelliittitelevision ja internetin ympärille rakentuvasta liiketoiminnasta. Kuitenkin Grahamin ja Doddin tarjoamat analyyttiset työkalut auttavat minkä tahansa toimialan yhtiön arvioimisessa. Näillä periaatteilla pystymme edelleen määrittämään yrityksen arvoon vaikuttavat tekijät, arvioimaan arvopaperin todellisen arvon vaihteluvälin ja varmistamaan riittävä turvamarginaalin.

Samoin sijoitusinstrumenttien kirjo on kasvanut valtavasti. On syntynyt monenlaisia johdannaisia, warrantteja löytyy ja strukturoituja tuotteita tarjotaan kaupan päälle. Erilaiset termiinit, optiot, futuurit ja swapit ovat vieneet sijoitusammattilaiset mennessään. Myös indeksirahastojen ja ETF:n kirjo on lähes kaiken kattava. Näidenkin arvottamiseen löytyy eväät Grahamin ja Doddin metodeista. Ja jos arvonmääritys ei näillä keinoilla onnistu, niin voimme vetää oman johtopäätöksemme – ja se meidän nimenomaan pitäisi tehdä – kyseisestä tuotteesta.

Myös keinot ja välineet arvopaperin analysointiin ovat muuttuneet Graham – Dodd ajoista totaalisesti. Nykyään meillä on käytössä tietokoneet, taulukkolaskentaohjelmat ja loputon määrä taloudellista tietoa. Toisaalta teknologia voi olla myös harhaanjohtavaa. Se voi helposti antaa tunteen kaiken osaamisesta ja hallitsemisesta. Valmiit analysointimallit vaativat paljon oletuksia, etenkin tulevaisuuden suhteen, ja voivat olla tarkkuudessaan hyvinkin petollisia.

Tärkeä muutos yritysten tilinpäätöksiä arvioitaessa on ollut niiden rakenteen muutos. Sen lisäksi, että tietoa on tullut lisää, myös tapa esittää se on muuttunut. Yrityksen menestystä arvioidessaan Graham keskittyi lähes yksinomaan yhtiön tuloksen (earnings) ja osingonmaksukyvyn analysoimiseen. Tämän päivän tilinpäätöksistä löytyy aina myös kassavirtalaskelma, jonka merkitys on kasvanut vuosien varrella. Sijoittajat ovat lisääntyvässä määrin kiinnittäneet huomiota operationaaliseen- ja vapaaseen kassavirtaan yritysanalyysejä tehdessään. Tämä johtuu siitä, että tulokseen vaikuttaa niin monet tekijät ja ennen kaikkea siihen pystytään tietoisesti vaikuttamaan ja sitä voidaan jopa tarkoituksella vääristää. Kassavirta-analyysi on osoittautunut ehkä kaikista luotettavimmaksi ja paljastavimmaksi tuoton mittariksi.

Myös taseen analysoimisen merkitys on muuttunut Grahamin ja Doddin ajoista. Raskaan teollisuuden hallitessa pörssejä taseessa oli paljon aineellista varallisuutta, kuten käyttöomaisuushyödykkeitä (tehtaat, koneet, maaomistukset). Uuden teollisuuden yrityksissä taseet ovat usein hyvin kevyitä ja suurin varallisuus voi olla aineettomissa varoissa (henkilöstö, asiakassuhteet, brändit ja patentit). Tämä on muuttanut taseen analysointia ja sen merkitystä arvonmäärityksessä.

Jopa piensijoittajien pelikenttä – suuremmista puhumattakaan – on täysin globaali tänä päivänä. Suurin osa sijoittajista etsii mahdollisuuksia ja hajauttaa salkkuaan kotipörssin ulkopuolelle. Grahamin ja Doddin sijoitusperiaatteet pätevät lähtökohtaisesti ympäri maailmaa. Toki analysoitavan tiedon todenperäisyyden varmistaminen on entistä tärkeämpää. Lait, säännöt, tilinpäätösvaatimukset, mahdollisuus hankkia tietoa ja yleiset toimintatavat eivät ole kaikkialla samanlaiset. Myös liiketoimintakulttuuri ja ihmisten arvot voivat olla hyvin erilaiset eri puolella maailmaa. Suuria riskejä voivat olla vieraan valuutan voimakkaat kurssiheilahdukset ja joillain alueilla hyvinkin yllättävät ja nopeat poliittiset muutokset.

Tämän päivän taloudellisen tiedon tulvaa ei voi verratakaan 1900-luvun alkupuolen aikaan. Televisio, internet ja sähköpostit työntävät valtavan määrän informaatiota sijoittajille joka hetki. Pörssikurssit pyörivät ruutujen alalaidassa ja jokaista pientäkin kurssiliikettä on heti joku asiantuntija analysoimassa. Valtava määrä ihmisiä saa elantonsa lyhytaikaisen nopeasti vaihtelevan tiedon tuottamisesta. Halutaan antaa vaikutus, että vain hetkessä elämällä voi markkinoilla menestyä tai muuten putoaa auttamattomasti junasta pois. Sijoittajalla on suuri kiusaus hypätä tähän markkinahumuun mukaan. Tässä jos missä Grahamin ja Doddin sijoitusfilosofia tarjoaa apua. Arvosijoittajan pitkäjänteinen, itsenäinen ja massasta irtautuva ajattelutapa osoittaa voimansa ja toimivuutensa juuri näissä tilanteissa.

Graham-Dodd ajatusmaailman kulmakivet

Koska arvosijoittamisen perusperiaate on ostaa sijoituskohde halvemmalla kuin sen todellinen hinta, niin toimiva arvonmääritysprosessi on kaiken keskipisteenä. Graham ja Dodd vertasivat teoksessaan paljon saman liiketoiminta-alan yrityksiä toisiinsa ja pyrkivät tosiasioilla osoittamaan miksi toinen yritys on toista halvempi. He myös vertasivat yrityksien hintoja (yrityksen oikaistu P/E luku) keskimääräiseen markkinoiden hintaan (koko markkinan tai toimialan P/E). Tältä osin voidaan puhua suhteellisesta arvon määrittämisestä. Kuitenkin Graham-Doddin filosofian ytimessä oli absoluuttinen arvonmääritys. Oli se sitten taseen likvidointiarvo, olemassa oleviin numeroihin perustuva tuloksentekokyky tai hinta, jonka yksityinen ostaja on valmis koko liiketoiminnasta maksamaan. Näiden faktojen perusteella arvioidaan hinnanvaihteluväli ja sijoituskohde hankitaan vain silloin kun sen hinta tarjoaa riittävän turvamarginaalin.

Graham ja Dodd varoittivat aina maksamasta tulevaisuuden odotuksista ja kasvusta liikaa. Nämä odotukset näkyvät yleensä jo päivän hinnassa ja pienetkin pettymykset voivat vaikuttaa kurssitasoon negatiivisesti. Suurimmat pörssikuplat ovat syntyneet yleensä juuri silloin kun sijoittajat ovat alkaneet laskea vain mahdollisia suuria tulevaisuuden tuottoja. Yrityksen arvon laskemisessa tulee pitäytyä vain tunnettuihin faktoihin. Vaikka menneisyyden tulokset eivät ole tae tulevaisuudesta, niin Graham-Doddin mukaan niihin perustuva arvonmääritys antaa kuitenkin paljon paremman pohjan kuin erittäin epävarman tulevaisuuden lukujen arvaaminen. Myös osakkeen myynnin suhteen Graham ja Dodd olivat hyvin loogisia. Kun aliarvostus on korjaantunut, niin sijoituskohde tulee myydä. Toki arvonmääritys pitää tehdä aina uudelleen sen hetkisten faktojen mukaisesti.

Riskin arviointi ja turvamarginaali (Margin of Safety) ovat aina olleet keskeisellä sijalla Grahamin ja Doddin sijoitusopeissa. Perinteinen akateeminen riskinarviointi perustuu sijoituskohteen hinnan keskihajontaan eli volatiliteettiin. Mitä enemmän hinta vaihteli, sitä riskisempi kohde. Benjamin Grahamille hinnan vaihtelu tarjosi ennemminkin mahdollisuuden ostaa halvalla tai myydä kalliilla. Graham ja Dodd määrittelevät riskin mahdollisuutena menettää sijoitettu pääoma tai sen mahdollisena pysyvänä arvon alenemisena. Turvamarginaalin lisäksi riskiä voidaan vähentää sijoittamalla vain sellaisiin kohteisiin, joidenka arvo pystytään riittävän luotettavasti arvioimaan ja hajauttamalla sijoitukset riittävän moneen sijoituskohteeseen.

Pörssikurssien noustessa kaikkien varallisuus kasvaa ja tuntuu, että rahaa pystyy ansaitsemaan nopeasti melkein millä tavalla tahansa. Arvosijoittamisen vahvuus paljastuu pitkällä aikavälillä ja Grahamin ja Doddin strategia voittaa markkinat yleensä juuri laskukausilla. Perusteellisella fundamentaalisella analyysillä, riskien välttämisellä, kurinalaisuudella ja loputtomalla kärsivällisyydellä sijoittajasta ei välttämättä tule rikasta nopeasti, mutta hänellä on hyvä mahdollisuus vaurastua markkinoita nopeammin pitkällä aikavälillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s