Millaisen tuoton lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmä on antanut sijoittajalle?

Benjamin Grahamin kehittämän lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmää (Net Current Asset Value) ja sen tuottotuloksia on tutkittu jonkin verran vuosien varrella. Aluksi tutkimukset keskittyivät pääasiassa Yhdysvaltoihin, mutta myöhemmin tutkimuksia on tehty eri markkinoilla eri puolilla maailmaa. Vaikka tutkimusten ajankohdat, niiden pituudet ja myös tutkimusmenetelmät ovat vaihdelleet jonkin verran tutkimuksesta toiseen, niin loppujohtopäätös on hyvin yhteneväinen. Grahamin lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmä voittaa säännönmukaisesti markkinat – ja mikä merkittävintä yleensä vielä selvällä marginaalilla!

http://www.valuewalk.com/2015/02/benjamin-graham-ncav-returns/

 

Tutkimuksia vuosien varrelta

Graham itse tutki menetelmäänsä vuosilta 1957-1959 ja julkaisi tutkimustuloksensa teoksessaan ”The Intelligent Investor”. Tänä aikana Grahamin 85 osakkeen portfolio antoi 75 % tuoton, kun vastaava S&P indexi tuotti 50 %. Mikä merkittävintä mikään Grahamin yrityksistä ei tuottanut varsinaisesti tappiota. Seitsemän osakettä pysyi jokseenkin samassa markkina-arvossa ja 78 osaketta toi voittoa.

 

Binghamptonissa toimivan State University of New Yorkin rahoituksen professori Henry Oppenheimer on tutkinut Grahamin Net-Net strategian toimivuutta 13-vuoden perioodilla 1970-1983. Tutkimus tehtiin USA:n osakemarkkinoilla. Oppenheimerin tutkimuksessa kriteerit täyttävät yritykset valittiin klassisen Grahamin turvamarginaalin mukaisesti eli markkina-arvon tuli olla korkeintaan 2/3 yrityksen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvosta. Tutkimuksessa osakkeet ostettiin kunakin vuonna 31. joulukuuta ja niitä pidettiin vuoden ajan, jonka jälkeen ne korvattiin uudestaan sinä päivänä kriteerit täyttävillä osakkeilla. Tuona aikana pienin vuosittainen otos oli 18 osaketta suurin määrä 89 osaketta. Oppenheimerin tutkimuksen osakkeiden vuosituotto 13-vuoden periodin ajalta oli mahtava 29.4 %, kun keskimääräinen markkina tuotti 11.5 %. 10 000 rahaa investoituna Grahamin menetelmän osakkeisiin olisi kasvanut 285 197 rahaksi, kun vastaavasti keskimääräinen markkina olisi kasvattanut potin 41 169 rahaksi.

http://www.valuewalk.com/wp-content/uploads/2015/03/Ben-Graham-Net-Current-Asset-Values-A-Performance-Update.pdf

 

Carbon Beach Asset Managementin perustaja ja salkunhoitaja Tobias E. Carlisle, joka tunnetaan parhaiten sijoituskirjoistaan ”Quantitative Value”, ”Deep Value” ja ”Concentrated Investing”, tutki lisää Net-Net osakkeita USA:n markkinoilla Oppenheimerin materiaalin pohjalta St. Thomasin yliopiston Jeffrey Oxmanin ja Sunil Mohantyn kanssa. Nyt tutkimusta jatkettiin samoin perustein vuodesta 1983 vuoden 2008 loppuun. Tuloksena oli 35.3 % vuosittainen tuotto kun markkinoiden keskimääräinen tuotto oli 12.9 % ja näille osakkeille hyväksi mittariksi sopiva Small Firm index tuotti 18.4 %. Pienin vuosittainen osakemäärä oli 13 vuonna 1984 ja suurin 152 vuonna 2002.

http://csinvesting.org/wp-content/uploads/2015/01/Benjamin-Graham-s-Net-Nets-Seventy-Five-Years-Old-and-Outperforming1.pdf

 

Myös Joseph D. Vu julkaisi oman tutkimuksensa aiheesta Financial Review 23:ssa (1988) otsikolla: ”An Empirical Analysis of Benjamin Graham’s Net Current Asset Value Rules.” Vu tutki Net-Net osakkeiden tuottoa USA:n markkinoilla ajanjaksolla 4/1977-12/1984. Valitut osakkeet antoivat 38.5 % vuosituoton kun markkinat keskimäärin ylsivät 32.1 % vuosituottoon.

 

Nykyään kuuluisat arvosijoittajat Joel Greenblatt ja Richard Pzena sekä salkunhoitaja Bruce L. Newberg julkaisivat The Journal of Portfolio Managementissa (1981) tutkimuksensa otsikolla: “How the Small Investor Can Beat the Market: By Buying Stocks That Are Selling Below Their Liquidation Value,” jonka perustana oli valita osakkeet Grahamin Net-Net screenillä. Tutkimuksen ajanjakso 4/1972-4/1978 oli markkinoilla erittäin myrskyisää aikaa ala- ja ylämäkineen.

Nuori Greenblatt oli aikaisemmin lukenut Benjamin Grahamista kertovan artikkelin Forbes Magazinesta ”Ben Graham’s Last Will and Testament.” Artikkeli oli Grahamin haastattelu vähän ennen kuolemaansa 1976, missä hän kertoi uskovansa muutamalla yksinkertaisilla kvantitatiivisilla kriteereillä valitun ryhmän osakkeita voittavan valtavalla fundamentaalisella analyysillä valitut osakkeet.

Testissään Greenblattin ryhmä jakoi osakkeet vielä neljään eri portfolioon seuraavien lisäkriteerien mukaisesti:

  1. Portfolio

* Pörssihinta alle lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvon

* P/E vaatimus yritysten joukkolainojen tuoton mukaisesti

  1. Portfolio

* Pörssihinta korkeintaan 85 % lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvosta

* P/E vaatimus yritysten joukkolainojen tuoton mukaisesti

  1. Portfolio

* Pörssihinta alle lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvon

* P/E alle 5

  1. Portfolio

* Pörssihinta korkeintaan 85 % lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvosta

* P/E alle 5

Osakkeet myytiin 100 % arvonnousun tai kahden vuoden jälkeen, kumpi tapahtui ensin.

Tulokset ajalta 4/1972-4/1978 olivat seuraavat:

  1. Portfolion vuosituotto oli 20.0 %
  2. Portfolion vuosituotto oli 27.1 %
  3. Portfolion vuosituotto oli 32.2 %
  4. Portfolion vuosituotto oli 42.2 %

Näitä tuloksia verrattiin pienosakkeiden OTC markkinoiden tuottoon 1.3 % ja Value Linen arvo-osakeindeksin tuottoon -0.3 % samalta ajalta.

Tulosten innoittamana Greenblatt perusti investointiyhtiönsä Gotham Capitalin, joka ylsi ensimmäisinä vuosinaan 50 % tuottoihin ja 1985-2006 välisenä aikana tuotti keskimäärin 40 % vuodessa.

http://www.valuewalk.com/2015/04/original-magic-formula/

 

Wendl Financialin johtaja Victor J. Wendl on kijoittanut kokonaisen kirjan lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmän tutkimuksistaan: ”The Net Current Asset Value Approach To Stock Investing.” Kirjassaan Wendl on tutkinut Grahamin menetelmää monipuolisesti pitkällä aikavälillä vuodesta 1951 vuoden 2009 loppuun. Kriteerien täyttämien osakkeiden hallussapitoaikaa vaihdeltiin 1-5 vuoden välillä ja todettiin pidemmän omistusajan yleisesti heikentävän tulosta. Osakkeet jaettiin myös aliarvostuksen mukaan viiteen luokkaan ja parhaimman tuoton antoivat kaikista aliarvostetuimmat osakkeet. Tutkimuksessa tutkittiin myös lisäkriteerien, kuten alhainen P/E luku ja osinkotuotto, vaikutuksia lopputulokseen. Valittujen osakkeiden tuloksia verrattiin sekä S&P 500 indexiin että Wilshire Small-Cap indexiin. Tutkimuksen aikana yleisesti Net-Net osakkeet tuottivat 19.89 %, kun S&P 500 indexin tuottoa jäi 10.67 % ja Wilshire Small-Cap index tuotti samana aikana 11.20 %.

 

Chongsoo An (Etelä-Korean Gangneung-Wonju National Universitystä), John J. Cheh ja Il-woon Kim (The University of Akronista USA:sta) julkaisivat oman tutkimuksensa aiheesta Journal of Economic & Financial Studies (2015) otsikolla: ”Testing Benjamin Graham’s Net Current Asset Value Model.” Tutkimus tehtiin Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla 2. tammikuuta 1999 ja 31. elokuuta 2012 välisenä ajanjaksona. Tutkimuksessaan he jakoivat osakkeet kolmeen eri portfolioon seuraavasti:

  1. Portfolion osakkeet halvempia kuin lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvo
  2. Portfolion osakkeet kaksi kertaa halvempia kuin lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvo
  3. Portfolion osakkeet viisi kertaa halvempia kuin lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvo

Kun portfolion osakkeet tasapainotettiin kriteerien mukaisiksi vuoden omistuksen jälkeen, niin tulokset olivat seuraavat:

  1. Portfolion vuosituotto oli 17.17 %
  2. Portfolion vuosituotto oli 17.78 %
  3. Portfolion vuosituotto oli 18.34 %

Vastaavasti S&P 500 index antoi samalta ajalta 2.91 % keskimääräisen vuosituoton.

Tutkimuksessa myös havaittiin, että osakkeiden hallussapitoajan lyhentyessä (portfoliot tasapainotettiin 6 kuukauden / 4 viikon jälkeen) myös tuotot vähenivät. Nämä hämmästyttävän hyvät tulokset eivät rajoitu vain Yhdysvaltoihin.

http://www.journalofeconomics.org/index.php/site/article/view/151/260

 

Sijoittajakäyttäytymisen ja arvosijoittamisen ekspertti James Montier tutki Net-Net strategian toimivuutta kehittyneillä markkinoilla 1985-2007. Samanarvoisesti painotettu ryhmä Net-Net osakkeita tuotti 35 % vuosituoton kun samanaikaisesti keskimääräinen markkina saavutti 17 % tuoton. Nämä osakkeet voittivat markkinat USA:ssa 18 %, Japanissa 15 % ja Euroopassa 6 %. Eli menetelmä toimii globaalisti ympäri maailmaa. James Montier: ”Value Investing: Tools and Techniques for Intelligent Investment

 

Bildersee J.S., Cheh J.J. ja  Zutshi A. testasivat Net-Net strategian toimivuutta Japanin markkinoilla 4/1975 ja 3/1988 välisenä aikana. Tutkimus julkaistiin Japan and the Worlds Economyssa vuonna 1993 nimellä: ”The Performance of Japanese Stocks in Relation Their Net Current Asset Values.” Tutkijoilla ei ollut vaikeuksia löytää kriteerit täyttäviä osakkeita – jopa suurempien yritysten joukosta – mikä kertoi jotain Japanin markkinoiden erikoisuudesta. Lopulta Japanin markkinat romahtivat heti tutkimuksen jälkeen 1989, mikä olisi entisestään lisännyt Net-Net osakkeiden määrää – ja todennäköisesti myös niistä saatavaa tuottoa. Tutkimuksen aikana tutkittavat osakkeet tuottivat 20.55 % keskimääräisen vuosituoton, kun markkina indexi antoi vastaavasti 16.63 % tuoton.

http://www.bengrahaminvesting.ca/Research/Papers/Arnold/Testing_Benjamin_Graham’s_Net_Current_Asset_Value_Strategy_in_London.pdf

 

Ying Xiao and Glen Arnold Salford Business Schoolista tutkivat Grahamin menetelmän toimivuutta Lontoossa 1/1980 – 12/2005 välisenä aikana. Tutkimuksessa kriteerit täyttävät yritykset valittiin turvamarginaalia käyttäen eli markkina-arvon tuli olla korkeintaan 2/3 yrityksen lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvosta. Osakkeet sijoitussalkussa tasapainotettiin vuosittain kriteerin mukaisesti. Tutkimuksessa tutkittiin myös osakkeiden hallussapitoajan vaikutusta, 1-5 vuotta, tuottoon. Yhden vuoden pitoajalla tutkitut osakkeet tuottivat keskimäärin 31.19 % vuodessa, kun vastaava markkinaindexi tuotti 20.51 %. Kahden vuoden pitoajalla tutkitut osakkeet tuottivat 75.11 %. Vastaavasti 3 vuotta – 126.27 %, 4 vuotta – 191.62 % ja 5 vuotta – 254.02 %. Tutkimuksen aikana 1 miljoona sijoitettuna Grahamin 2/3 Net-Net arvosta osakkeisiin olisi kasvanut 432 miljoonaan. Vastaavasti 1 miljoona indexiin sijoitettuna olisi kohonnut 34 miljoonaan. Todella merkittävä ero pitkällä aikavälillä.

http://weeko.fr/wp-content/uploads/2011/11/Xiao-Arnold-2008-Testing-Benjamin-Graham-Net-Current-Asset-Value.pdf

 

Lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmä käytännön sijoitustoiminnassa

Tutkimukset ovat aina tutkimuksia ja ehkä kaikista paras todiste Grahamin strategian toimivuudesta on sitä käyttäneiden sijoittajien menestys oikeaa rahaa käyttäen todellisilla markkinoilla.

Menetelmän kehittäjä Benjamin Graham oma Graham-Newman sijoitusyhtiön saavutti 30 vuoden ajalla vuodesta 1926 yhtiön lopettamisvuoteen 1956 keskimäärin 20 % vuosituoton. Toki vuosien aikana yhtiön sijoitussalkussa oli jonkin verran muitakin aliarvostettuja yrityksiä kuin pelkkiä Net-Net osakkeita ja myös erityistilannesijoituksia.

Grahamin yrityksessä ensimmäiset vuotensa työskennellyt Walter Schloss on yksi tunnetuimpia ja pitkäaikaisimpia lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmän käyttäjiä. Hän perusti sijoitusyrityksensä 1955 ja jatkoi aktiivista sijoitustoimintaa 1960-luvulla mukaan tulleen poikansa Edwin Schlossin kanssa aina vuoteen 2002 asti. Melkein puoli vuosisataa kestänyt sijoitustoiminta antoi noin 21 % keskimääräisen vuosituoton kun S&P 500 indexi tuotti noin 10 %.

Toinen menestyksekäs Grahamin oppilas ja myöhemmin hänen avustajansa oli Irving Kahn. Hän perusti poikiensa Thomasin ja Alanin kanssa vuonna 1978 Kahn Brothers Groupin, jossa toimi aktiivisena sijoittajana aina kuolemaansa asti vuoteen 2015, 109 vuotiaaksi! Kahn Brothers jatkaa edelleen menestyksekästä toimintaansa Irviningin pojan Thomasin johdolla ja Grahamin sijoitusperiaatteita noudattaen. Nykyisen kokonsa vuoksi – yli miljardi dollaria sijoitettavaa varallisuutta – he voivat enää hyvin rajoitetusti käyttää lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmää.

Grahamin menetelmän käyttäjistä puhuttaessa ei voida ohittaa hänen menestyksekkäintä oppilastaan Warren Buffettia. Nimenomaan alkuvuosinaan Buffett Partnershipiä vetäessään Net-Net menetelmällä oli tärkeä osa Buffettin sijoitustyökaluissa. Vuodesta 1957 Buffett Partnershipin päättämiseen 1968 Buffettin sijoitustoiminta antoi hurjan 31.6 % keskimääräisen vuosituoton S&P 500 indexin pystyessä vain 9.1 % tuottoon.

Kalifornialainen Charles Brandes tapasi alueelle muuttaneen Ben Grahamin 1960-luvun lopulla ja hänestä innostuneena perusti 1974 Brandes Investment Partnersin, josta kasvoi valtava globaali arvosijoitusyhtiö. Brandesin menestyneillä rahastoilla on edelleen silmää hakea Net-Net osakkeita, vaikka nykyisen kokonsa vuoksi tämän tyylin sijoitukset voivat olla enää vain pieni osa kokonaisuutta. Brandes on myös kirjoittanut kirjat ”Value Investing Today” ja ”Brandes on Value: The Independent Investor”, joissa hän käsittelee yleisesti arvosijoittamista, mutta myös Net-Net menetelmää osana sitä.

Toinen vastaava, tänä päivänä valtava globaalisti toimiva arvosijoitustalo on Tweedy, Brown Company. 1920-luvulla meklariliikkeeksi perustettu firma toimi vielä 1950-luvulla Grahamin, Schlossin ja Buffettin yrityksien arvopaperivälittäjänä. Grahamin kurssilta valmistuneen Tom Knappin tullessa kolmanneksi partneriksi vuonna 1957 Howard Brownen ja Joe Reillyn lisäksi (Perustaja Bill Tweedyn jäätyä eläkkeelle) yritys päätti siirtyä varainhoito liiketoimintaan. Jo historiansa vuoksi tässä firmassa on aina vaalittu Grahamin sijoitusperiaatteita ja vielä tänä päivänäkin varsinkin heidän kansainvälisistä rahastoistaan voi löytää mielenkiintoisia Net-Net osakkeita.

Aivan omanlaisensa persoona oli 2011 edesmennyt kanadalainen arvosijoittaja Peter Cundill. Ben Grahamin kirjojen innostamana hän perusti vuonna 1974 Peter Cundill & Associates Ltd. Cundill sijoitti koko uransa ajan syvästi aliarvostettuihin osakkeisiin. Hän on itse todennut: ”90-95 % sijoituksistani oli Grahamin menetelmän mukaisia. Ja niiden sijoitusten kohdalla, jotka eivät näitä olleet jouduin yleensä vaikeuksiin!” Vuodesta 1974 vuoteen 2006 – jolloin Cundill lopullisesti myi sijoitusyhtiönsä Mackenzie Financialille – The Cundill Value Fund toi yli 15 % vuosittaisen tuoton ja sen sijoittaman varallisuuden määrä nousi 10 miljoonasta dollarista lähes 20 miljardiin dollariin.

Vähän nuorempia, ja edelleen aktiivisia, Grahamin seuraajia ovat Seth Klarman, jo aiemmin mainittu Joel Greenblatt, Bruce Berkowitz ja David Einhorn. Seth Klarman on ehkä nykyisistä arvosijoittajista Warren Buffettin jälkeen arvostetuin. Nuorena opiskelijana hän työskenteli legendaarisessa arvosijoitusrahastossa Mutual Shares Fundissa, missä hän oppi käytännön sijoittamisen rahaston perustajalta Max Heinelta ja tämän työn jatkajalta Michael Pricelta. Baupost Group hedge fund rahastonsa Klarman perusti 1982. Klarman on klassinen Grahamin menetelmän käyttäjä, mutta myös hyvin konservatiivinen halpojen sijoituskohteiden metsästäjä. Klarman pitää usein paljon käteistä, jopa 50 % salkusta, ja on valmis sijoittamaan erityistilanteisiin, arbitraasimahdollisuuksiin, monimutkaisiin johdannaisiin tai vaikkapa ”Junk Bondeihin” silloin kun ne ovat riittävästi aliarvostettuja. Tähän päivään mennessä Klarman on onnistunut saamaan sijoittajilleen lähes 20 % keskimääräisen vuosituoton, mikä on huikea saavutus usean miljardin dollarin rahastolta.

Vielä Joel Greenblattiin palataksemme kannattaa muistaa hänen erinomainen kirjallinen tuotantonsa. ”You Can Be a Stock Market Genious”, ”The Little Book That Beats the Market”, ”The Little Book That Still Beats the Market” ja ”The Big Secret for the Small Investor” ovat kaikki alansa klassikoita. Ensimmäisessä kirjassaan ”You Can Be a Stock Market Genious” Greenblatt käsittelee erinomaisesti erikoistilannesijoittamisen mahdollisuuksia ja seuraavissa kirjoissaan ”The Little Book That Beats the Market” ja ”The Little Book That Still Beats the Market” hän rakentaa kvantitatiivisen Magic Formula menetelmän Warren Buffettin ”hyvää halvalla” sijoitusmenetelmän pohjalta. Magic Formula on voittanut selvästi keskimääräiset markkinat ja sen strategia on nykyisen Gotham Capitalin perusfilosofiana. Uransa alkuvuosien huikeat sijoitustuottonsa Greenblatt saavutti kuitenkin nimenomaan yhdistämällä Grahamin Net-Net menetelmän menestykselliseen erikoistilannesijoittamiseen.

Floridassa vaikuttava Bruce Berkowitz sai ensimmäiset sijoittajan oppinsa Merrill Lynchillä, Lehman Brothersilla ja Smith Barney Investment Advisersilla ennen kuin Grahamin ”The Intelligent Investor” teoksen viitoittamana vuonna 1997 perusti sijoitusfirman Fairholme Capital Managementin. Berkowitz etsii markkinoilta voimakkaasti aliarvostettuja sijoituskohteita, joista hän muodostaa melko vähän hajautetun sijoitussalkun, jotta parhaat ideat vaikuttaisivat tuottoon voimakkaimmin. Vaikka Berkowitz ei ole varsinainen Net-Nets sijoittaja, etsii hän taseeltaan voimakkaasti aliarvostettuja yrityksiä – usein markkina- tai yrityskohtaisten ongelmien jälkeen – joista löytyisi määrätty katalysaattori nostamaan sijoituksen oikealle arvostustasolleen. Berkowitz nimettiin 2009 USA:ssa vuoden varainhoitajaksi ja 2010 Morningstarin toimesta vuosikymmenen varainhoitajaksi.

David Einhorn on nykyaikainen monipuolinen arvosijoittaja, jonka työkalupakki sisältää melkein kaikki arvosijoittamisen tavat. Perustaessaan Greenlight Capitalin vuonna 1996 Einhorn markkinointipartnerinsa kanssa sai kasaan vain vaatimattomat 900 000 dollaria – tästäkin summasta 500 000 sijoitti Einhornin vanhemmat. Jotta sijoitusfirma kannattaisi heidän oli saatava nopeasti tuottoja. Einhorn sijoitti 15 % yhtiön pääomista pieneen Graham Net-Net osakkeeseen, C. R. Anthony, joka oli juuri selvinnyt konkurssin partaalta. Tämä sijoitus tuottikin lyhyessä ajassa 500 % – ja loppu on sitten historiaa. Nykyisin Einhorn on tunnettu myös lyhyeksi myynneistään, erityistilannesijoituksistaan ja aktivistin roolista useissa yrityksissä. Nimenomaan aktivistisijoituksissa on usein kyse taseeltaan räikeästi aliarvostetuista yrityksistä, joiden toimintaa pyritään muuttamaan. Eli Grahamin menetelmä, mutta nyt sijoittaja isolla omistuksellaan ja aktiivisilla toimillaan vaikuttaa suoraan yritysjohtoon. Greenlight Capital on perustamisestaan tähän päivään tarjonnut 29 % keskimääräisen vuosituoton.

 

Lopuksi

Voidaan ehkä ihmetellä miksi Benjamin Grahamin lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmä ei ole suositumpi kaikkien sijoittajien keskuudessa, vaikka sekä tieteelliset tutkimukset että käytännön kokemukset vahvistavat sen antavan ylivoimaisesti keskimääräisiä markkinoita paremman tuoton – todennäköisesti parhaimman tuoton mihinkä yksikään järjestelmällinen sijoitusstrategia on pystynyt.

Net-Net strategialla on kuitenkin omat rajoitteensa. Varsinkin jos puhutaan suurien summien sijoittamisesta. Siksi sen tehokas hyödyntäminen on lähes mahdotonta kaikille institutionaalisille sijoittajille. On vaikeaa antaa tarkkoja sijoitettavan varallisuuden kokoluokkia, jolloin strategiaa voidaan vielä menestyksellisesti hyödyntää. Tähän vaikuttaa paljon markkinatilanne. Kun markkinat ovat korkealla Net-Net osakkeita löytyy vähemmän ja vastaavasti markkinaromahdusten jälkeen määrä kasvaa huomattavasti ja mukaan löytyy myös suurempia yrityksiä. Tällöin isommankin varallisuuden sijoittaminen on mahdollista. Myös hyödynnettävien markkinoiden määrä vaikuttaa. Jos pelikenttänä on globaalisti koko maailma, niin sijoitusmahdollisuuksiakin on paljon enemmän. Hyvin karkeasti voidaan sanoa, että alle miljoonan euron sijoitusvarallisuudella koko strategia voi perustua lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvomenetelmälle, mutta jos sijoitettavaa on yli 10 miljoonaa, niin menetelmää pystyy yleensä käyttämään enää korkeintaan osana kokonaisstrategiaa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s