Warren Buffett illuusio

Lähes aina arvosijoittamisesta puhuttaessa Warren Buffettin nimi nousee esiin – eikä syyttä. Onhan hän rahamäärällä mitattuna kaikkien aikojen menestyksekkäin sijoittaja. Myös Buffettin poikkeuksellisen menestyksekkään uran pituus hakee vertaistaan. Maailma on täynnä kirjoituksia, kirjoja ja muuta materiaalia suurin piirtein otsikolla: ”Sijoita kuin Warren Buffett.” Näissä useimmiten suurimpana ongelmana on, että Buffettin monipuolista sijoittajan ja liikemiehen uraa yksinkertaistetaan kohtuuttomasti. Ja lopputuloksena on yleensä joitakin ohjeita ja esimerkkejä, lähinnä metodilla kuinka ostetaan kohtuuhintaan erinomaisia yhtiöitä.

 

Buffett sijoittajana

Juuriltaan sijoittajana Warren Buffett on arvosijoittamisen ”Isän” Benjamin Grahamin oppilas. Graham opetti Buffettin etsimään voimakkaasti aliarvostettuja osakkeita. 1950-luvun puolivälissä Grahamille työskennellessään ja – Grahamin lopetettua oman sijoitusfirmansa 1956 – sen jälkeen oman kumppanuusyhtiönsä perustaessaan hän oli melko puhdas tasearvoltaan aliarvostettujen osakkeiden metsästäjä.

Itse Buffett jakoi sijoituskategoriansa tuolloin seuraavasti:

* Yleiset (Generals)

Määrällisillä mittareilla yleisesti aliarvostetut osakkeet. Vaikka kvantitatiiviset arviointikriteerit olivat ensisijaisia, myös yrityksen laadulle annettiin arvoa. Nämä muodostivat Buffettin sijoitusyhtiön sijoituksista suurimman osuuden.

* Erityisratkaisut (Workouts)

Nämä ovat ajallisesti rajattuja erityistilanteita, joissa tulos riippuu enemmän yrityskohtaisesta erityistilanteesta kuin yleisistä markkinaliikkeistä. Markkinoiden heilahdukset eivät yleensä vaikuta näihin sijoituksiin.

* Hallinnat (Controls)

Harvinaiset tilanteet, joissa yrityksestä hankitaan – mahdollisesti pienemmissä osissa – niin suuri omistusosuus, että on mahdollista vaikuttaa omistajana kyseiseen liiketoimintaan.

 

1962 Buffet aloitti ostamaan sijoitusyhtiöönsä voimakkaasti aliarvostetun tekstiilifirman Berkshire Hathawayn osakkeita. Myöhemmin Buffett hankki määräävän osuuden Berkshirestä ja lopulta hän lakkautti kumppanuusyhtiönsä ja Berkshire Hathawaysta tuli Buffettin sijoituksia ja omistuksia hallinnoiva holding yhtiö.

Jo kumppanuusyhtiönsä aikana Buffettin sijoitusvarallisuus kasvoi voimakkaasti ja niin suureksi, että se vaikutti väistämättä siihen, millä tavalla hänen täytyi etsiä sijoituskohteitaan. Buffett siirtyi yhä enenevässä määrin voimakkaasti aliarvostettujen pienten yhtiöiden osuuksiin sijoittavasta klassisesta arvosijoittajasta yhtiöitä kontrolloivaksi omistajaksi. Berkshire Hathawayn aikana Buffett alkoi ostaa myös kokonaisia firmoja hallintaansa. Tällöin hänen käyttämänsä arvostusmenetelmätkin muuttuivat.

Berkshiren kasvaessa Buffett osti kokonaisia yhtiöitä tai niiden osuuksia samojen periaatteiden mukaisesti. Kaikki hankinnat tehtiin kuin oltaisiin ostamassa yksityistä liiketoimintaa. Buffett ja Berkshiren varapuheenjohtaja Charlie Munger arvioivat liiketoiminnan taloudelliset näkymät, millaiset ihmiset johtivat yritystä ja mikä sen hinta oli. Heillä ei ollut hankkimalleen firmalle mitään tavoite- tai myyntihintaa. Buffett ja Munger olivat valmiit omistamaan osaketta vaikka ikuisesti, niin kauan kuin liiketoiminta kasvattaisi yrityksen todellista sisäistä arvoa heitä tyydyttävällä vauhdilla. Jokaisessa tapauksessa tavoitteena oli ostaa yrityksiä, joilla oli pitkällä aikavälillä suotuisat kehittymismahdollisuudet. Pyrkimys oli hankkia erinomaisia yrityksiä järkevällä hinnalla, ei niinkään enää keskinkertaisia yrityksiä ale hintaan. Buffett oli Mungerin myötävaikutuksella Berkshiren kasvaessa siirtynyt perus Grahamilaisesta taseeltaan aliarvostettujen osakkeiden poimimisesta enemmän Philip Fisheriläiseen laatuyritysten hankkimiseen ja omistamiseen.

 

Mistä syntyy Buffett illuusio?

Eli kaikki hyvin tähän asti ja ei muuta kuin Buffettin ohjeilla huippuyrityksiä metsästämään ja korkoa korolle menetelmällä oma salkku tonneista miljardikerhoon. Valitettavasti kaikki ei ole välttämättä näin yksinkertaista, eikä Buffett ole itsekään päässyt saavuttamiinsa tuottoihin tällä menetelmällä. Sinänsä ei ole huono strategia ostaa osuuksia hyvistä firmoista kohtuuhintaan ja antaa pitkällä aikavälillä kasvavien tulosten ja osinkojen tehdä töitä sijoittajan hyväksi. Varmasti tällaisten osakkeiden tulisi olla suurimmalla osalla osakesijoittajista heidän salkkunsa perustana. Kuitenkin tulee muistaa, että vaikka olisit ostanut Wells Fargoa (NYSE:WFC) finanssikriisin jälkeen tai Exxon Mobilia (NYSE:XOM) öljyn pohjahintojen aikaan, niin sinun on turha haaveilla parhaimmillaankaan yli 10-15 % vuosituotoista. Tämä ei ole yksityissijoittajalle huono saavutus – päinvastoin – mutta Buffettin tuotoille näin ei pääse.

Tosiasia on, että suurimmalla osalla sijoittajista ei ole mitään mahdollisuuksia päästä Buffettin tuottoihin. Uransa alkuvaiheessa – vuodesta 1956 vuoteen 1969 – kumppanuusyhtiöllään Buffett otti rajun startin ja saavutti n. 30 % vuosituoton. Jo kolmen ensimmäisen vuotensa aikana Buffett oli kaksinkertaistanut partneriensa omaisuuden. Tämä oli mahdollista vain tekemällä suuria yksittäisiä sijoituksia pahasti aliarvostettuihin marginaalifirmoihin. 1961 Buffett sijoitti 35 % yhtiönsä varoista yritykseen nimeltä Sanborn Map Company. Ja 1964 hän osti 5 % salaattiöljyskandaalin ryvettämästä Emerican Expressistä. Myös yksittäiset arbitraasi ja erikoistilannesijoitukset tasasivat markkinakuoppia niin, ettei Buffettin sijoitusyhtiö tuottanut tappiota yhtenäkään vuotena!

Berkshire Hathawayn aikana Buffett on ollut aktivisti, joka on monella tavalla itse osallistunut sijoitustapahtumiinsa. Hänellä on ollut monessa sijoituksessaan selvä etu piensijoittajaan verrattuna. Suorat suhteet yritysten johtoon, tilaisuus neuvotella itselle räätälöityjä sopimuksia ja mahdollisuus hankkia edullista ulkopuolista rahoitusta sijoituskohteilleen ovat tuoneet Buffettille poikkeuksellisen etulyöntiaseman monissa tilanteissa.

Yksi tunnetuimpia Buffettin sijoituksia on vakuutusyhtiö GEICO. Vuonna 1976 firma oli lähes konkurssin partaalla. Suurin osa sijoittajista kavahti vaikeuksissa ollutta ja vaikeasti analysoitavaa vakuutusfirmaa. Buffett sen sijaan oli suoraan yhteydessä toimitusjohtajaan, suunnitteli hänen kanssaan tarvittavat uudelleenjärjestelyt ja hankki vielä GEICOlle Salomonin kautta sopivan rahoitusjärjestelyn.

Sama toistui Washington Post Companyn ja Capital Cities/ABC:n kohdalla. Washington Postista Buffett hankki ensin huippuedullisesti 10 % omistusosuuden, ystävystyi yritystä hallinneen Kathrine Grahamin kanssa, nousi itse hallitukseen ja piti huolta, että yritystä kehitettiin osakkeenomistajien etuja maksimoivalla tavalla. Tämä tuotti Buffettille ja muille osakkeenomistajille tavanomaista paremman lopputuloksen. Myös Capital Citiesin hankkiessa neljä kertaa suuremman ABC:n ja fuusioidessaan yhtiöt rahoitusjärjestelyt hoiti Buffettin hallinnoima Berkshire Hathaway saaden merkittävän osuuden fuusioyrityksestä. Suuromistaja Buffettin avulla yhtiön liiketoiminta oli poikkeuksellisen tuottoisaa omistajilleen.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä liiketoimista, joilla Buffett kasvatti Berkshire Hathawayn sijoitusomaisuutta tavoilla, johon vähän isommallakaan sijoittajalla ei olisi ollut mahdollisuuksia. Vaikka Buffett ehkä tunnetaan parhaimmin pitkäaikaisista sijoituksistaan Wells Fargoon (NYSE:WFC), Coca-Colaan (NYSE:KO), The Procter & Gambleen (NYSE:PG) ja viimeksi IBM:n (NYSE:IBM), niin suurimmat tuotot ja ero moniin muihin sijoittajiin on syntynyt juuri edellisten kaltaisten sijoitusjärjestelyjen avulla.

 

Mitä voimme oppia?

Buffettin sijoitusurasta ja hänen viisauksistaan voivat ottaa oppia kaikki sijoittajat yhtälailla. Ei haittaa oletko sijoitusurasi alussa vai eläkkeellä, sijoitatko palkasta yli jääviä pieniä summia tai institutionaalisesti kymmeniä ja satoja miljoonia. Kaikki sijoittajat voivat saada paljon tutustumalla syvemmin Buffettin sijoitusfilosofiaan.

Paras tapa lähestyä Buffettia – ellei ole varaa osallistua kerran vuodessa järjestettävään Buffettin kanssa lounaalle huutokauppaan – on tutustua hänen omiin kirjoituksiinsa. Buffet Partnershipin kirjeet vuosilta 1957-1970 löytyvät esim: http://csinvesting.org/wp-content/uploads/2012/05/complete_buffett_partnership_letters-1957-70_in-sections.pdf

Berkshire Hathaway ajan kirjeet osakkeenomistajille löytyvät suoraan Berkshiren kotisivuilta: http://www.berkshirehathaway.com/letters/letters.html

Buffettista on myös kirjoitettu valtava määrä erilaisia ja eritasoisia kirjoja. Niistä voisi mainita seuraavat:

Alice Schoeder: The Snowball (2008)

Roger Lowenstein: Buffett: The Making of an American Capitalist (1995)

Robert Hagstrom: The Warren Buffett Way (2005)

Mary Buffet, David Clark: The New Buffettology (2002)

Carol Loomis: Tap Dancing to Work (2013)

Yefei Lu: Inside the Investments of Warren Buffett (2016)

Ei muuta kuin lukemisen ja oppimisen iloa!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s